Pentutreffejä ja privaattilenkkejä

Tänään päivä lähti käyntiin pentutreffeillä Iita-staffin kanssa. Dante ja Iita saivat telmiä tunnin verran, toki välillä piti vähän järsiä keppejä ja ihmetellä jäätyneitä vesilammikoita. Olemme pyrkineet näkemään noin kerran viikossa Iitan omistajan kanssa, jotta pennut pääsisivät oikein kunnolla riehumaan ja purkamaan energiaansa.

Dante & Iita

Olen melko usein huomannut ulkopuolisten kuvittelevan, että laumaan saapunut pentu jotenkin syrjäyttäisi vanhemmat koirat ja saisi kaiken huomion itselleen. Tokihan näin voi joskus käydäkin. Itse kuitenkin koen asian niin, että pentu saa minuun ihan uutta puhtia järjestää vanhemmillekin koirille erilaista tekemistä. Nyt olemme aina pentutreffipäivinä käyneet molempien whippettien kanssa ihan omilla lenkeillä. Ramppaan siis jokaisen koiran kanssa erikseen ulkona.

Tänäänkin pentutreffien jälkeen lähdin lenkille ensin Timin ja sitten Leevin kanssa. On ihanaa nähdä miten koirat nauttivat saadessaan kaiken huomion itselleen ja lenkin voi sovittaa täysin kyseisen koiran tarpeiden mukaiseksi. Tällä kertaa kiersin molempien kanssa asuntoni lähellä sijaitsevan kuntopolun ja sen lisäksi kiertelin ympäröivässä metsässä risteileviä pikkupolkuja, joilla koirat saivat kulkea vapaana omaan tahtiinsa.

Timi tarkkana

Pitkästä aikaa kaivoin esiin vanhan flexin ja testasin sitä whippeteillä. Se osoittautuikin erittäin käteväksi näin yhden koiran kanssa kulkiessa kun ei tarvinnut joka merkkauksella ja haistelulla pysähtyä. Lisäksi molempien kanssa on tärkeää kulkea koirien tahtiin, sillä Timillä on todettu alkavaa nivelrikkoa ja Leevi puolestaan on jo kunnioitettavassa iässä, jolloin vauhti alkaa luonnostaan vähän hidastua. Flexi toi molempien kanssa juuri sopivaa joustavuutta liikkumistahtiin.

Itse joskus aikaisemmin olen julistanut koko kelataluttimen pannaan, sillä liian usein sitä käytetään koirilla joita ei ole opetettu kulkemaan sen kanssa. Flexin tarkoitus ei ole päästää koiraa kunnon spurttiin, joka pysähtyy kuin seinään narun loppuessa kesken. Sehän on, jos ei vaarallista, niin ainakin haitallista koiralle. Sen sijaan flexi on varsin hyvä talutin silloin, kun koira osaa kulkea vetämättä hihnassa eikä sinkoa sata lasissa eteenpäin niin kauas kuin narua riittää. Siihenkin on siis ihan oikeasti opeteltava ja omistajan vastuulla on huolehtia, ettei näitä yllättäen loppuvia spurtteja pääse tapahtumaan.

Leevi osaa kulkea hienosti flexissäkin

Vaikka onkin mukavaa tarjota jokaiselle koiralle edes kerran viikossa täysin omaa aikaa, niin täytyy sanoa, että joskus edestakaisin ramppaaminen on vähän vaivalloista ja usein jalkani ovat kuin hyytelöä moisen pinkomisen jälkeen. Toisaalta, kasvaapahan kunto! Tänään kyllä jo pikkuisen alkoi nolottamaan kun kävelin kolmatta kertaa ja taas eri koiran kanssa asuntoni lähellä työskentelevien työmiesten ohitse. Taisivat pitää pikkuisen hulluna.. :P