Tuoreessa muistissa oli vielä eilinen aamu, jolloin kamppailin jäätyneiden autonovien kanssa. Olin viemässä Dantea eläinlääkäriin ja onnistuin saamaan vain kuskin oven auki. Ei puhettakaan, että olisin saanut koiran auton takatilaan tai edes ovesta takapenkille. Ajan käydessä vähiin, ei auttanut kuin pukata koira kuskin penkin kautta takapenkille ja sama toisinpäin eläinlääkärin pihassa. Oli pakko kirota ääneen. Pahuksen pakkanen! Tietysti ovet sitten aukenivat kun saavuin takaisin kotipihaan ja auto oli ehtinyt lämmetä sisältä kunnolla.
Kuitenkin tänä aamuna hörppiessäni kahvikupillista, totesin ettei asuntoni ollut läheskään niin täynnä hiekkaa kuin yleensä perjantaisin, jolloin siivoan viikonloppua varten oikein kunnolla. Jospa tällä kertaa eteiseen ei muodostuisi hiekkalaatikkoa vielä lauantaihin mennessä. Aurinkokin paistoi ikkunasta sisään mukavasti ja takapihan pensaat näyttivät valossa kuin timanteilla kuorrutetuilta. Mittarin mukaan ulkona oli vain -2 astetta pakkasta. Mahtava ulkoilusää!
Jälleen kerran päädyin siihen lopputulokseen, että jos kerran kesästä on pakko luopua talven ajaksi, niin kyllä se pieni pakkanen on paljon parempi kuin ainainen vesisade ja kurakelit. Jospa kauppareissulla hakisin silikonia auton ovien tiivisteisiin, niin olisi taas yksi ongelma vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti