Koiraportista on moneksi

Pennun saapuessa taloon, monet eristävät portein tai ovin osan asunnosta niin, ettei pienet naskalihampaat pääsisi ihan kaikkeen käsiksi. Itselläni on ollut käytössä mitä erilaisimpia portteja ja aitoja sekä joskus koiran ollessa kipeä, myös häkki. Tähän väliin on pakko muistuttaa, että häkissähän koiraa ei saa eläinsuojelulain mukaan pitää jatkuvasti! Häkki on vain väliaikainen ratkaisu, ei koiran koko elämän jatkuva säilytyspaikka. Jos pelkää asunnon tuhoja tai koirien välisiä yhteenottoja, tulee mielummin järjestää portilla tai aitauksella rajattu tila, joka on riittävän kokoinen koiran oleskeltavaksi. Tietysti esim. koiran ollessa vaaraksi itselleen tai muille koirille, on häkki ihan hyvä ensimmäinen ratkaisu, joka antaa hengähdystauon omistajalle ja josta lähdetään kehittelemään muita ideoita. Vaarallinen käytös on kuitenkin saatava heti loppumaan.

Itse hankin ensimmäisen koiraportin samantien kun ostin olohuoneeseen valkoiset sohvat. Niin arka väri olisi ollut turhan hankala pitää puhtaana koirataloudessa. Silloin olohuoneesta tuli koirilta kielletty alue ja portin tarkoitus oli pitää koirat poissa olohuoneesta kun itse olin töissä tai koulussa. Isossa talossa tämä olikin hyvä järjestely ja se helpotti siivoamista todella paljon. Olohuone pysyi helposti edustuskunnossa, vaikka muualla asunnossa olisikin ollut täysi kaaos :D
Lisäksi allergiset ystävät tuntuivat pystyvän paremmin kyläilemään, kun talossa oli edes yksi "koiravapaa" huone. Koiratkin oppivat nopeasti ettei olohuoneen kynnystä saanut ylittää ja paremmat petipaikatkin löytyivät muista huoneista.

Nykyisin asun pienemmässä asunnossa, joten koirat saavat kyllä oleskella olohuoneessa, mutta edelleenkään valkoisille sohville ei ole mitään asiaa. Kun lähden pois kotoa, laitan olohuoneen oviaukossa olevan koiraportin kiinni. Koirille jää silti tilaa yli puolen asunnon verran ja eniten karvakorvat viihtyvätkin sänkyni päällä tai omilla pedeillään makuuhuoneessa.

Nykyisessä asunnossani portti on olohuoneen oviaukossa

Danten saapuessa taloon, tuli pohdittua mahdollisia tuhoja, joita pentu voisi saada aikaiseksi yksin ollessaan. Erityisesti avoin naulakko tuntui kiehtovan pientä tutkijaa. Kaivoin varastosta portin, jonka olin joskus hankkinut hätävaraksi (esim. jos joku koirista on kipeä, ei tarvitse sulkea häkkiin, kun rajaa sille oman huoneen portilla) ja sopivasti kyseiseen porttiin tulikin jatkopaloja taas myyntiin. Kahdella jatkopalalla siitä tuli juuri sopivan mittainen naulakkoon ja sen jälkeen kengät ja takit ovat saaneet olla rauhassa.

Naulakkoon sijoitettu portti suojaa kengät ja takit pennun hampailta.

Ystävälläni on asunto kahdessa kerroksessa ja hän rajaa koirat yläkertaan lähtiessään kotoa pois. Alkuun portti oli rappusten yläpäässä, mutta koirien intoillessa portin takana, se ajan myötä löystyi ja kerran sitten tulikin ryminällä portaat alas. Koirat tietysti säikähtivät kovaa meteliä, eivätkä enää koskeneet koko porttiin. Nykyisin portti on sijoitettuna rappusten alapäähän, mutta ei ole enää ollenkaan kiinni missään, sillä koirat antavat portin olla rauhassa. Ystäväni vain nostaa portin pystyyn rappusten alapäähän ja koirat pysyvät kiltisti sen takana. Onni onnettomuudessa. Koirat eivät pelkää porttia, mutta eivät halua töniäkään sitä :)

Käppänä Paavo antaa irrallisen portin olla rauhassa

Portteja on moneen lähtöön ja riippuu hyvin paljon koirasta kuinka paljon hankinta laihduttaa lompakkoa. Edullisimmat portit, kuten naulakossani oleva Lidlin lapsiportti maksaa vain vähän päälle 20 euroa, jatkopalat 5 euroa kappale. Portti ei ole kovin korkea, vain 78cm, joten esim. nuoria ja innokkaita whippettejä moinen ei pitele kovinkaan hyvin. Kauhean tukevakaan se ei ole, mutta ajaa kyllä ihan hyvin asiansa, jos korkeus vain riittää.
Olohuoneen oviaukossa minulla on Bindaboon lapsi-/koiraportti. Se on mielestäni hyvinkin tukeva, siistin näköinen ja korkeuttakin löytyy metrin verran. Portti kyllä maksoikin hankittaessa noin 100 euroa ja noin 40cm:n jatkopala kustansi vielä kolmisenkymppiä. Toki näitäkin saa joskus hyvillä alennuksilla esim. Peten koiratarvikkeelta.

Myös edulliset kompostiverkot ovat käteviä asunnon rajaamisessa. Itse otin verkot käyttöön Dantea varten ja olen niillä rajannut joitakin kohtia asunnostani. Esimerkiksi makuuhuoneen hyllykön edessä on suojana verkot ettei Dante pääse järsimään hyllyä tai ottamaan hyllystä tavaroita. Myös tietokoneeni johdot kulkevat seinän ja verkon välissä, jottei niihin pääse käsiksi. Kompostiverkkoja saa monista halpamarketeista joissa myydään puutarhavälineitä ja neljän kappaleen paketti maksaa noin 10 euroa.

Kompostiverkoilla saa helposti ja edullisesti rajattua asuntoa pentuturvalliseksi.

Porttien ja verkkojen käytössä vain mielikuvitus on rajana! Onneksi me koiranomistajat ollaankin varsin kekseliästä porukkaa! :)

Onnea on kunnon moppi ja kumisaappaat!

Tiedän, että kaikkialla toitotetaan nyt surkeasta säästä, mutta niin teen kyllä minäkin! Voiko olla mitään masentavampaa kuin jatkuva pilvisyys ja sade. Tympii lähteä koirien kanssa ulos kun tietää, että takaisin tullessa on pestävänä 12 tassua ja eteinen täynnä kuraa. Tämä toistuu kolme kertaa päivässä, pennun kanssa vielä muutaman kerran enemmän. Tiedän, oma valinta, mutta mielummin sitä nauttisi lämpöisistä ja kuivista kesäsäistä tämän lauman kanssa. Ja kuten jo aikaisemmin totesin, ne pikkupakkasetkin kelpaisivat kyllä huomattavasti paremmin.

Olen huomannut omistavani muutamia asioita joita ilman ei näistä kurakeleistä selviäisi kunnialla..tai ainakaan täysijärkisenä..

Ensinnäkin hyvä moppi on kultaakin kalliimpaa. Muutin nykyiseen asuntooni loppukesästä ja muuton yhteydessä ajattelin hankkia itselleni uuden mopin. Olin siis ehtinyt jo hävittää vanhan, mutta jostain syystä en saanutkaan heti hankittua uutta tilalle. Kesäkeleillä ja kahden koiran omistajana en kokenut tätä puutetta niin häiritseväksi, että olisin koskaan kauppareissulla muistanut edes vilkaista koko siivousosastoa. Niinpä konttailin rätin kanssa lattiat puhtaaksi muutaman kuukauden ajan.

Tuli pentu, tuli pissalammikot, tuli syksyn kurakelit, tuli mitta täyteen. Painelin kauppaan ja ostin Sinin teräväkuivaimen, jota käytän lattialiinan kanssa. Olen todennut teräväkuivaimen ehdottomaksi suosikikseni sen monikäyttöisyyden vuoksi. Kun kastelee valmiiksi useamman lattialiinan, voi lattioita pyyhkiessä vain vaihtaa likaantuneen aina puhtaaseen, eikä tarvitse lotrata pesuainevesien kanssa huuhdellessa yhtä ja ainutta liinaa/moppia. Lisäksi ämpärissä huuhdellessa, sama likainen vesi pyörii siellä koko siivouksen ajan ja voi vaan miettiä kuinka puhdasta sillä sitten lopulta tuleekaan. Teräväkuivaimen päälle asetetun lattialiinan kanssa on helppo pyyhkäistä myös jalkalistojen päälliset ja tietysti sama väline toimii kylpyhuoneessa lattialastana. Kätevää!

Voin kertoa, että vanhaan rättityyliin verrattuna lattioiden pesu on nyt kuin lasten leikkiä. Hetkeen en näin onnellinen ole yhdestä siivousvälineestä ollutkaan. Tarkemmin ajatellen edellinen kerta taisi olla Timin ollessa pentu. Nokkelana whippetlapsena Timi oppi avaamaan kaappeja ja sai hampaisiinsa imurini johdon, jonka tietysti pätki paloihin. Ja jottei tuho olisi ollut liian huomaamaton, pentu kruunasi tapauksen levittämällä kaapista löytyneen askartelukimalteen koko asuntoon. Opiskelijan budjetilla ei uutta imuria niin vain ostettukaan, joten jouduin muutaman viikon selviämään ilman.
Ja sitä kimalteen määrää! On varmaan sanomattakin selvää että olin onneni kukkuloilla saadessani vihdoin uuden imurin.

Siivousvälineiden lisäksi olen onnellinen kunnollisista kumisaappaistani! Toissasyksynä ostin ihanat valkomustaruudulliset saappaat, mutta hienon kuosin lisäksi niissä ei sitten muuta hyvää ollutkaan. Saappaat hajosivat jo ensimmäisen vuoden aikana ja alkoivat vuotaa kuin seula. Vahingosta viisastuneena hankin kunnolliset Nokian korkeavartiset saappaat, jotka pitävät varpaat kuivina pahimmissakin kurakoissa. Niiden sisälle kun laittaa vielä lämpimät villasukat, ei tarvitse palelluttaa varpaitaan. Kyllä kelpaa tallustella pitkin märkiä mättäitä ja polkuja!

Näiden apuvälineiden lisäksi kun vielä opettaa koirat sisään tultaessa odottamaan tuulikaapissa niin kauan, että saa jokaisen tassut yksitellen pestyä ja kuivattua, helpottuu siivousurakka huomattavasti. Täytyy kehaista, että pikkuinen Dantekin osaa jo odottaa omaa vuoroaan kiltisti. Vaikka onhan sillä ollut kaksi kokenutta konkaria mallina.

Loppuviikoksi on kovasti povailtu pakkasia, jopa -20 astetta. Saas nähdä kuinka ennustukset pitävät paikkansa ja tarvitseeko whippettien talvihaalarit jo kaivaa esille. Takkejahan meillä on jo hetken käytettykin :)

Pentutreffejä ja privaattilenkkejä

Tänään päivä lähti käyntiin pentutreffeillä Iita-staffin kanssa. Dante ja Iita saivat telmiä tunnin verran, toki välillä piti vähän järsiä keppejä ja ihmetellä jäätyneitä vesilammikoita. Olemme pyrkineet näkemään noin kerran viikossa Iitan omistajan kanssa, jotta pennut pääsisivät oikein kunnolla riehumaan ja purkamaan energiaansa.

Dante & Iita

Olen melko usein huomannut ulkopuolisten kuvittelevan, että laumaan saapunut pentu jotenkin syrjäyttäisi vanhemmat koirat ja saisi kaiken huomion itselleen. Tokihan näin voi joskus käydäkin. Itse kuitenkin koen asian niin, että pentu saa minuun ihan uutta puhtia järjestää vanhemmillekin koirille erilaista tekemistä. Nyt olemme aina pentutreffipäivinä käyneet molempien whippettien kanssa ihan omilla lenkeillä. Ramppaan siis jokaisen koiran kanssa erikseen ulkona.

Tänäänkin pentutreffien jälkeen lähdin lenkille ensin Timin ja sitten Leevin kanssa. On ihanaa nähdä miten koirat nauttivat saadessaan kaiken huomion itselleen ja lenkin voi sovittaa täysin kyseisen koiran tarpeiden mukaiseksi. Tällä kertaa kiersin molempien kanssa asuntoni lähellä sijaitsevan kuntopolun ja sen lisäksi kiertelin ympäröivässä metsässä risteileviä pikkupolkuja, joilla koirat saivat kulkea vapaana omaan tahtiinsa.

Timi tarkkana

Pitkästä aikaa kaivoin esiin vanhan flexin ja testasin sitä whippeteillä. Se osoittautuikin erittäin käteväksi näin yhden koiran kanssa kulkiessa kun ei tarvinnut joka merkkauksella ja haistelulla pysähtyä. Lisäksi molempien kanssa on tärkeää kulkea koirien tahtiin, sillä Timillä on todettu alkavaa nivelrikkoa ja Leevi puolestaan on jo kunnioitettavassa iässä, jolloin vauhti alkaa luonnostaan vähän hidastua. Flexi toi molempien kanssa juuri sopivaa joustavuutta liikkumistahtiin.

Itse joskus aikaisemmin olen julistanut koko kelataluttimen pannaan, sillä liian usein sitä käytetään koirilla joita ei ole opetettu kulkemaan sen kanssa. Flexin tarkoitus ei ole päästää koiraa kunnon spurttiin, joka pysähtyy kuin seinään narun loppuessa kesken. Sehän on, jos ei vaarallista, niin ainakin haitallista koiralle. Sen sijaan flexi on varsin hyvä talutin silloin, kun koira osaa kulkea vetämättä hihnassa eikä sinkoa sata lasissa eteenpäin niin kauas kuin narua riittää. Siihenkin on siis ihan oikeasti opeteltava ja omistajan vastuulla on huolehtia, ettei näitä yllättäen loppuvia spurtteja pääse tapahtumaan.

Leevi osaa kulkea hienosti flexissäkin

Vaikka onkin mukavaa tarjota jokaiselle koiralle edes kerran viikossa täysin omaa aikaa, niin täytyy sanoa, että joskus edestakaisin ramppaaminen on vähän vaivalloista ja usein jalkani ovat kuin hyytelöä moisen pinkomisen jälkeen. Toisaalta, kasvaapahan kunto! Tänään kyllä jo pikkuisen alkoi nolottamaan kun kävelin kolmatta kertaa ja taas eri koiran kanssa asuntoni lähellä työskentelevien työmiesten ohitse. Taisivat pitää pikkuisen hulluna.. :P

I love mondays

Voihan jumittava koneen rakkine! Jos jostain huomaa että on maanantai, niin tietokoneesta ja verkkopalveluista. Muuten niin hyvin käyntiin lähtenyt päivä onkin sitten meinannut mennä jo monesti pieleen.

Ensin taistelin kennelliiton omakoira-palvelun kanssa kun yritin päivittää jäsentietojani. En enää ensi vuonna halua tilata Koiramme-lehden lisäksi metsästyssivuja, kun en niitä ole nyt hetkeen lukenut. Ajattelin olla ajoissa asialla, sillä ensi vuoden jäsenmaksun eräpäivään on vielä viikon verran aikaa. Mutta mitä vielä! Klikkailin haluamani muutokset, mutta ne eivät päivittyneet ollenkaan. Jäsenmaksun eräpäivä sen sijaan pompsahti päivämäärälle 2.11.2012. Nyt palvelu vilkuttaa minulle punaisella värillä, että olen jättänyt maksun hoitamatta. Ei muuta kuin sähköpostia kennellittoon, josko voisivat tehdä asialle jotain..

Sen jälkeen ajattelin vihdoin tilata kuvakirjan edesmenneestä cockeristani Eetusta. Kirja alkaisi pentuajasta ja päättyisi muistokirjoitukseen sisältäen parhaat hetket koiran 12 vuotisen elämän varrelta. Aloin innokkaasti etsiä muistitikuilta kuvia ja ensimmäinen ongelma tuli vastaan kuvien muokkaamisessa. Tässä taannoin koneeni jumahti ihan totaalisesti ja jouduin palauttamaan sen alkuperäiseen tilaan, jolloin kuvankäsittelyohjelma lakkasi toimimasta. Olen nyt joutunut pahimpaan hätään käyttämään jotain todella alkeellista ohjelmaa, jolla ei juurikaan voi muuta kuin pienentää kuvia ja tehdä jotain tosi jänniä ( = mauttomia/rumia/you name it..) efektejä.

Kun jollain tavalla sain vähän korjattua vanhoista skannatuista kuvista kontrastia ja värejä edes hiukan paremmaksi, kohtasin seuraavan ongelman. Kuvakirjapalvelu jumitti ihan koko ajan. Jossain vaiheessa tekstikehykset lähtivät pomppimaan sivun alareunasta ylänurkkaan ja kuvat asettuivat päällekkäin. Lopulta kaatui koko netti ja koneeni kuulosti lähinnä lentokoneelta, vaikkei mitään tapahtunut. Ei auttanut kuin huokaista syvään ja luovuttaa tältä erää. Sinänsä harmi, sillä kuvakirjan tarjonnut palvelu lupasi kirjan erikoistarjouksella vain muutaman päivän ajan. Veikkaan, että kyseisessä palvelussa on saattanut muutama muukin tuskailla saman tarjouksen kimpussa..

Olen kuitenkin ihan liian hyvällä tuulella ärsyyntyäkseni tästä. Ja aina voin lohduttautua tehomyllyllä, joka pian korvaa tämän jumittavan rakkineeni. Sitä odotellessa saatte nauttia näistä kuvankäsittelyn helmistä ;D

Pakkasta!

Aamulla herätessäni kietaisin kylpytakin niskaan ja vein koirat takapihalle aamupissalle. Kirpeä pikkupakkanen tuntui vastaheränneenä ihan liian kylmältä ja olin tyytyväinen kun pieni Dantekin teki nopeasti tarpeensa ja pääsin takaisin sisälle lämpimään. Hrrr!

Tuoreessa muistissa oli vielä eilinen aamu, jolloin kamppailin jäätyneiden autonovien kanssa. Olin viemässä Dantea eläinlääkäriin ja onnistuin saamaan vain kuskin oven auki. Ei puhettakaan, että olisin saanut koiran auton takatilaan tai edes ovesta takapenkille. Ajan käydessä vähiin, ei auttanut kuin pukata koira kuskin penkin kautta takapenkille ja sama toisinpäin eläinlääkärin pihassa. Oli pakko kirota ääneen. Pahuksen pakkanen! Tietysti ovet sitten aukenivat kun saavuin takaisin kotipihaan ja auto oli ehtinyt lämmetä sisältä kunnolla.

Kuitenkin tänä aamuna hörppiessäni kahvikupillista, totesin ettei asuntoni ollut läheskään niin täynnä hiekkaa kuin yleensä perjantaisin, jolloin siivoan viikonloppua varten oikein kunnolla. Jospa tällä kertaa eteiseen ei muodostuisi hiekkalaatikkoa vielä lauantaihin mennessä. Aurinkokin paistoi ikkunasta sisään mukavasti ja takapihan pensaat näyttivät valossa kuin timanteilla kuorrutetuilta. Mittarin mukaan ulkona oli vain -2 astetta pakkasta. Mahtava ulkoilusää!

Jälleen kerran päädyin siihen lopputulokseen, että jos kerran kesästä on pakko luopua talven ajaksi, niin kyllä se pieni pakkanen on paljon parempi kuin ainainen vesisade ja kurakelit. Jospa kauppareissulla hakisin silikonia auton ovien tiivisteisiin, niin olisi taas yksi ongelma vähemmän.

Hei vaan kaikille ja tervetuloa lukemaan blogiani!

Olen 27 vuotias nuori nainen ja toimin koirankynnenleikkaajana kolmelle karvakorvalle. Rakastan kirjoittamista ja kuvaamista sekä asioiden pohdiskelua erityisesti koiranomistajien näkökulmasta. Mikä olisikaan parempi tapa rentoutua, kuin kunnon lenkkeilyn jälkeen istahtaa höyryävä kahvikuppi edessään koneelle ja antaa näppiksen sauhuta. Terapiaa parhaimmillaan!

Minulle koirat ovat perheenjäseniä, minun karvaisia lapsiani. Tästä huolimatta pidän koirat koirina, eläiminä, enkä voi sietää niiden liiallista inhimillistämistä. Pyrin olemaan johdonmukainen johtaja laumalleni ja ihmisenä tarpeeksi nöyrä oppiakseni aina jotain uutta.

Toivottavasti viihdyt blogini parissa! Jos kirjoitukseni herättävät ajatuksia, raapustathan oman mielipiteesi kommenttikenttään!