Koirien kanssa kyläily voi olla joko hermoja raastavaa tai sujua yhtä luontaisesti kuin normaali arkikin. Omat koirani ovat tottuneet jo pennusta asti kyläilyyn, mökkeilyyn ja yöpymään vieraassa paikassa. Jokaisen pennun kanssa on ensin käyty vierailulla läheisillä ystävillä tai sukulaisilla ja asteittain pidennetty vierailuaikaa. On hyvin paljon omistajasta kiinni minkälainen kyläilijä koirasta kasvaa.
Itse pidän kyläilyopetuksessa erittäin tärkeänä kahta seikkaa. Ensinnäkin itse vahdin pientä pentua joka ikisen hetken, ettei se pääsisi lirauttamaan väärään paikkaan. Jos näin kuitenkin ehtii tapahtumaan, siivoan itse sotkun. Haluan kunnioittaa sitä mahdollisuutta, että saan tulla toisen kotiin opettamaan pentuani. Toinen seikka on se, että minun koulutusmetodeitani kunnioitetaan. Minulla on omat syyni, miksi haluan jonkin asian opettaa koiralle juuri tietyllä tavalla. Esimerkiksi kun opetan pentua rauhoittumaan, on todella epäreilua koiraa kohtaan jos koko ajan joku on heiluttamassa nenän edessä lelua tai tarjoaa makupaloja. Pienelle pennulle, miksei aikuisellekin, moiset häiriöt ovat aivan liikaa, eikä se pysty rentoutumaan. Koulutuksessa ensiarvoisen tärkeää on johdonmukaisuus ja siksi metodit tulisi olla samat niin kotona kuin kyläpaikassakin.
Rauhoittuminen on avainsana onnistuneeseen kyläilyyn koirien kanssa. Vaikka pieni pentu riehuessaan onkin kovin suloinen eikä yleensä vielä saa pahoja tuhoja aikaiseksi, tulisi jo alusta alkaen tähdätä siihen, että kyläpaikassa rauhoitutaan. Otetaan esimerkkinä Dante, joka painoi minulle tullessaan 10 kiloa ja sen eteneminen oli lähinnä lyllertämistä ja omiin korviinsa kompurointia. Sen riehuminen sisätiloissa ei olisi saanut hirveää kaaosta aikaan, mutta aloin alusta lähtien opettamaan sitä rauhoittumaan. En usko että kukaan olisi arvostanut, jos se täysikokoisena (lähemmäs 70cm korkeana) koirana rallittaisi ympäri asuntoa ja nappailisi suuhunsa herkkupalat suoraan kahvipöydästä. Pentua opettaessa tuleekin aina miettiä mitä haluaa aikuiselta koiralta ja sallia vain ne asiat jotka on sallittuja myös täysikasvuiselle koiralle.
Timi osaa ottaa tutussa kyläpaikassa erittäin rennosti
Joidenkin koirien kanssa rauhoittumista joutuu opettelemaan toisia enemmän. Harjoitukset on hyvä aloittaa kotoa, sillä jos koira ei osaa rentoutua tutussa ympäristössä, ei se takuulla tee sitä kylässäkään. Erityisen vilkkaan pennun kanssa, voi rauhoittumista harjoitella niin, että väsyneeksi leikitetty pentu otetaan syliin ja silitellen sekä rauhallisesti jutellen saadaan sen rauhoittumaan. Vasta kun pentu rentoutuu, se voidaan päästää taas jatkamaan touhujaan. Rauhoittumiseen voi myös liittää jonkin tietyn käskyn, jonka koira oppii yhdistämään rentoutumiseen. Joillekin voi olla apua myös tutusta makuualustasta, jolle koira opetetaan rauhoittumaan. Kun rauhoittuminen sujuu hyvin kotona, voidaan sitä alkaa opettelemaan vieraassa paikassa.
Olen monesti kuullut koiranomistajien harmittelevan kuinka esimerkiksi isovanhempien luona kyläillessä koiralle annetaan kahvipöydästä pullaa ja keksejä kielloista huolimatta. Koira sitten jatkaa kerjäämistä kotona ja saattaa jopa innostautua varastamaan herkkuja silmän välttäessä. Pahimmillaan makeat herkut ovat saaneet herkkävatsaisen koiran ripuloimaan. Itselläni on hyvä syy kieltää koirieni hemmottelu herkuilla, ne kun syövät ravinnokseen vain raakaravintoa, tiedossa olisi mitä todennäköisemmin ripuli. Kyläpaikassa pyrin aina kertomaan miten juuri minun koirieni kanssa toimitaan ja miksi. Herkkujen ollessa kyseessä kerron etten halua koirilleni huonoja tapoja enkä maksaa maton pesulalaskua. Jos jostain syystä minua ei kuunneltaisi, jättäisin seuraavalla kerralla koirat kotiin. Yksinkertaista! ;)
Onnistuneen kyläilyn takana on siis omistajan viitseliäisyys pennun koulutuksessa sekä kommunikointi kyläpaikan kanssa. Koira kyllä oppii, kunhan sille näytetään miten missäkin tilanteessa tulee toimia. Perusasiat harjoitellaan ensin kotona ja sen jälkeen sovelletaan kyläpaikassa.
Kiitos kaikille läheisilleni, jotka olette olleet mukana omien koirieni kyläilykoulutuksessa! :)
Tuttu peti ja sohva jolle koirilla on lupa mennä. Lenkkeilyn jälkeen pehmeässä makuupaikassa ja rauhallisessa ympäristössä voi kyläpaikassakin ottaa vaikka kunnon torkut.
